 
 
Miksi aina minä? miksi? oi miksi? anteeksi!! Anteeksi!!!! Miksi aina minä? miksi??? oi miksi? anteeksi!!!
Anteeksi!! Miksi aina minä? miksi? oi miksi? anteeksi!! Anteeksi!!!!Miksi aina minä? miksi? oi miksi? anteeksi!! Anteeksi!!!! Miksi aina minä? miksi??? oi miksi? anteeksi!!!
Anteeksi!! Miksi aina minä? miksi? oi miksi? anteeksi!! Anteeksi!!!!Miksi aina minä? miksi? oi miksi? anteeksi!! Anteeksi!!!! Miksi aina minä? miksi??? oi miksi? anteeksi!!!
Anteeksi!! Miksi aina minä? miksi? oi miksi? anteeksi!! Anteeksi!!!!
Keidassuon keskusta on pääasissa nevaa. Keidassuon märkiä painanteita nimitetään kuljuiksi ja niihin saattaa muodostua pieniä lampia.
Rämemättäät eli kermit erottavat kuljut toisistaan. Keidassuon laiteilla on yleensä rämeitä ja korpia. Keidassuon keskusta saa vettä ja
ravinteita vain sateesta, mutta laiteet myös kivennäismaalta. Keidassuo on olemukseltaan ombrotrofinen, viljavammat suotyypit, esim.
letot ja korvet, ovat minerotrofisia.
mut. sit. mä. noi. nää. sä. tossa. näytä hyvälle. ketä toi on? thäänks. mä en haluu tapella ketään. hymijö. tommonen.
Keidassuon pesimälinnusto on tavallisesti niukka. Tavallisimmat lajit ovat niittykirvinen, keltavästäräkki, kiuru, metsäkirvinen, liro,
kapustarinta ja kurki. Tyypillisiä mutta harvalukuisia ovat mm. isolepinkäinen, riekko, tavi ja joillakin soilla yhdyskunnissa pesivät
pesivät lokkilinnut.
Vesiputous muodostuu kahden eri korkuisen pinnan välille joessa tai vastaavassa uomassa – missä vesi virtaa – silloin kun pinnan
aleneminen on jyrkkä. Putous on noin 1200 metriä leveä ja noin 51 metriä korkea. SICIHIHI! Tulvakaudella maalis-huhtikuussa putouksen voima
on suurimmillaan. Paikallisten Pemón-intiaanien putoukselle antama nimi on Kerepakupai-merú. Putouksien virallinen korkeus mitattiin
National Geographic Society tutkimusmatkalla vuonna 1949. PÄ.
Keväällä ja syksyllä Vaaralammen lintutornissa voi kokea unohtumattomia elämyksiä kun sadat ja tuhannet, parhaina päivinä jopa kymmenettuhannet linnut muuttavat talvehtimisalueiden ja pesäpaikkojen välillä.
Vuoden 2004 Tornien taistossa tornista havaittiin 60 lajia, joka oli aika vaatimaton tulos, mutta hyvä alku uudelle tornille. Sommarstuga.
Vår sommarstuga ligga i norra Finland, i staden Kuusamo, som ligger nära ryska gränsen. Och jag tror det är inte fel att säga att staden Kuusamo ligger nästan i hjärtat av skogen. Också där finns många fjällen.
Stuga var min pappas hemma i förgången. Där han svälta och leka med en ko, bygg av ett kotte.
Där finns en liten sjö, heter Niskajärvi. I strand har vi en äkta finsk bastu med en äkta vedugn.
Jag saknar alltid till sommarstugan, där jag slappna, njuta och fiska.
Parhaimpiin havantoihin voitaneen laskea valkoposkihanhet, merihanhi, merilokki, kuikka ja luhtahuitti. Vuoden 2005 Tornien taistossa (7.5.) havaittujen lajien määrä oli 72, joten selvää parannusta tapahtui. Parhaita lajeja tällä kertaa olivat harmaasorsa, punakuiri, lapasotka ja merihanhi.
Maivajoen rotko on runsaan kilometrin mittainen laakso, jonka pystysuorat kallioseinämät nousevat puiden latvojen tasalle. Keväisin kallioseinämiä peittävät mahtavat jääpahdat, jotka sulavat rotkon hämyssä vasta heinäkuussa. Kyläläisten tiedetään piileskelleen siellä vihollistaan Suomen sodan aikoina 1800-luvun alussa.
Alueella on lisäksi vaateliaita jäkälälajeja mm. raidankeuhkojäkälä ja pohjankorvanjäkälä. Rotko on saanut nimensä masai-heimon käyttämästä villin maivai-kasvin nimestä. Alueelta on löytynyt jäänteitä Homo habilis - Homo erectus ja neanderthalin ihmisen asumuksista.
Suomi on muikun keskeisintä levinneisyysaluetta. Se on luultavasti tullut vesiimme jo noin 10 000 vuotta sitten. Muikkujärviä on lähes kaikkialla Suomessa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Lajia on siirretty uusiin järviin jo 1800-luvulta alkaen. Alkuperäisen levinneisyysalueensa pohjoispuolella sijaitsevaan Inarijärven muikkua pääsi poikasina viljelylaitokselta ja kanta vakiintui 1970-luvulla. Merialueellamme lajia tavataan lähinnä Perämeren ja Suomenlahden itäosan vähäsuolaisissa vesissä. Muikku on ulappavesien parvikala, joka viihtyy parhaiten suurilla ja avonaisilla selkävesillä. Se suosii puhtaita ja kirkkaita vesiä, mutta tulee toimeen myös kohtalaisen ruskeissa ja rehevissä vesissä.
Muikku tulee sukukypsäksi yleensä toisena elinvuotenaan. Sen kutuaika vaihtelee eri paik
oissa lokakuulta joulukuulle. Kutu tapahtuu parvissa tavallisesti alle kymmenen metrin syvyydessä. Hedelmöittynyt mäti laskeutuu pohjalle. Jäidenlähdön aikoihin mätimunista kuoriutuu noin 8 mm:n mittaisia poikasia. Levittäytymisvaiheen jälkeen poikaset kerääntyvät aluksi matalaan rantaveteen. Noin kuukauden kuluttua ne siirtyvät syvemmälle. Eräissä järvissä esiintyy myös kevättalvella kutevia muikkuja.
Sisävesiemme merkittävimpiä talouskaloja ja tärkein ammattikalastuksen saalislaji. Istutetaan satunnaisesti esim. muikun katovuosina.
Rannikkoalueiden vaellussiikakoiraat nousevat kudulle ensimmäisen kerran 3-5-vuotiaina ja naaraat vuotta myöhemmin. Inarin pohjasiika saavuttaa sukukypsyyden 5-7-vuotiaana. Siikakannoista osa kutee järvien tai meren karikoilla ja rantavesissä, osa nousee lisääntymään jokiin.
 KK51 SAATAVANA!! KK51 UTFART!! hyvin varustelluilta kavereilta!!
Hemiselluloosa on heteropolysakkaridi. Se on rakenteeltaan usein haaroittunut. Rakenteeltaan hemiselluloosa on paljon monimuotoisempi kuin selluloosa. Hemiselluloosa muodostaa ristisidoksia selluloosan ja ligniinin välille ja ne vaikuttavat soluseinän joustavuuteen.
Kv-Media Konserni © 2009 Finnish (FIN)
|